Kekri - Halloween

Kotiseutumatkailuu: täl hautuumaal en olt enne käynt.

Seeing new places: a graveyard I hadn't visited before.



Kuskin olin, suvuvanhi halus viijä kynttilä sukulaisele pyhäipäiväks. Meijä suvus on vissikii miljoona Anna-tättii, miul on välil vähä hankaluuksii pyssyy höist kartal.

I was chauffeuring, grandma wanted to take a candle on the grave of a relative. It seems there are a million "aunt Anna"s in the family, I'm having difficulties of keeping up who's who.



Syksytunnelmii ja kaamosmasennusta vastaa tää on oiva lääke.

I find this one of the best medicines for autumn blues and sunlight deprivation depression.



Tännää käytii sit naavamehtäs.

Today I went to a forest thick with usnea.



Sammal ol vihree ja pehmone mut ei kätkent yhtää suppilovahveroo. Hitto.

The moss was green and soft but did not give me a single funnel chanterelle. Damn.



Tän mielekiinto kohistu hirvehajuloihi, niitä löytykii paljo. Ilmaks, nää on niitä seutuloi mis myö  nuorin käytii hirvijahis. Ennää meist ei siihe oo. Se on kovast surullista, mut ennää ei oo tult sellasta viiltävää menetykse tunnetta mikä enne tul joka syksy. Miule ainakii, koirast en tiijä, mut hyvi hää tuntu tännääkii viihtyvä ko pääs "töihi".

Her primary interest were the scents the wind carried, clearly there are elks in the area. And no wonder - this is the hood where we used to hunt elks when she and I both were young and in shape. Nowadays neither of us is up to it. And it's sad. I used to have a feeling of loss every autumn, fortunately it seems to have passed now. At least for me - I can hardly speak for the dog. She seemed to enjoy "work" tremendously, though.



Sain jo vuosii sit kamu-Inkult vaahtokarkkiloihe ohjee, ja pääsin maistamaa häne tekemii ja hyyvvii olliit. Eile ol sit jotekii maalima rattaat ruksuttanneet ihteesä siihe asentoo jot otin ohjee ja kokkeilin tehä iha ite. Nam! Eikä tarvihe montaa syyvä! Kaupas pien pussukka näky ollee kuus euroo, nii jot säästöökii tulloo. Ens viikol mie aitteli tehä fudgee.

I got a recipe for marshmallows years ago from my friend and tasted the ones she made, they were really good. Last night the wheels of the world had finally reached a point where I got around to try myself. They're really good! And swee-ee-eet, too. In the store a small bag of marshmallows was priced 6 euros, so this saves, too. Next week I'm advancing to making fudge.



Kekrii ei oo tääl meilpäi suinkaa unohettu, enemmä siit haastetaa ko pyhäipäiväst. Mie oon ottant tän vähä niiko lempipyhäks (talvipäiväseisaukse ja kevätpäivätasaukse lisäks tokikii, mie oon valo-ohjautuva olento), vähä sillee vuuvelopuks ja uuve aluks, niiko enne vanhaa - sillo siis Tosi Enne Wanhaa - aateltii, enneks tää nykyne kalenteri asettu paikoillee. Nii jot nouvatan vanhaa perinnettä, jot syyvä pittää ja hyväst. Suvuvanhi ostaa tärräytti lohe, miehä graavasi sen samatie nii jot tännää sai jo syyvä sitä, ja sit hää laitto viel porkkanapussukankii mukkaa ja sehä tarkotti tietyst porkkanakakkuu. Nyt on, ja vaahtokarkit pääle.

The Finns have celebrated kekri since I don't know when. It has been forgotten and replaced with All Hallow's Eve and Halloween even, but here in the east kekri is still remembered. I've warmed towards it, it's almost my favourite celebration (except for winter solstice and spring equinox, for I am a light-guided creature). I also like the idea that this is the time when the year changes. So I'm celebrating kekri like they used to waaayyy back when, with good food. Grandma bought me a salmon as well as some carrots from the market, so salt-cured salmon and carrot cake are on the menu. And the marsmallows on top.