A knitter's UFO is not in the sky but an UnFinished Object. I have been tracking them from drawers and yarn baskets and started working on them again.
Nää kyl jo valmistuit, mittatilauskynsikkäät tätsyle ja myöskii mittoi mukkaa tehyt 2 pussukkaa työkaveri uuvele Honor kasile.
These are finished though. Custom ordered fingerless gloves for auntie and two custom made pouches for my colleague's new Honor 8 phone.
Assassin's Creed.
Kalevalaneuleet/Idän neito
Tuo kuvasoleva virhe on sittemmi korjattu, nii.
There's an error there but I fixed it already.
Tardis Tribute
Saas nähä.
We'll see about this.
Tuubihuivi.
A tube-shaped scarf.
Jämist torkkupeittoo.
A blanket for naps made out of leftover yarn.
Ei nii mitää muistikuvaa mite tätä neulotaa. Aivoile työtä, ohje on talles onneks.
I haven't got a clue how this pattern was knitted. A bit of brainwork coming up with it. Fortunately I have the instructions still.
Sukkaa, perus- ja pöllösellasta. Väri on jälkimäises väärä, pies olla petrooli.
Socks, basic and others with owls. The colour is all wrong in the second pic, should be teal - petrol.
Ja jokavuotine paniikki yöunet männöö mitä hittoo mie sit tien jos -sessio on jällee läpikäyty ja auto män katastuksest läpi. Saatoin halata katsastusmiestä, toki kysäsin enis luvan jot saapiks.
I also survived the yearly I cannot sleep oh this angst what will I do in the worst case scenario -session, meaning that the car passed the inspection. I may have hugged the inspector (after asking for his consent, of course).
Kotitekosta pastaa on syöty melkei joka päivä.
We've eaten home made pasta almost every day.
Ja sit jotakii mahottoma hienoo. Tiiättähä työ ko joku pääsöö julkisele vähäks aikaa töihe ja alkaa välittömäst suhmuroija kaverloile etuja? No niihä miekii. Ehotin jot jos pyyvettäs Kortelaise Anna käymää kertomaa Viipurist ja sikäläisii sukujuurii ehtimisest, ja näihä myö sit tehtii ja Anna suostu. Myö tavattii joskus muino viime vuossadal, näätse, ja häähä on sen jälkee kirjotelt usseemma kirja sekä tieto- että fiktiopuolel ja olt telkkaris ja vaikmitä, sen lisäks et on muute vaa mahtava tyyppi, nii jot tuumattii jot ihmisil vois olla kiinnostusta. No, jokkuu muukii ol sitä mieltä jot mukava jot hää tul meile käymää - tuolit loppuit monnee kertaa ja lopulline kuuntelijamäärä ol jotakii yl 130, mikä tääl meil on aika huikee suoritus. Luento ol äärimmäise mielenkiintone ja ihmiset kuunteliit nii hiljaa, jot lainauskonnee piippaus kuulu välil tuolt kaukaa tiskilt ast. Kiitos Anna mahtavast illast!
And then something awesome. You know when a person starts working for the public side and immediately begins to favour their friends? Yeah well me too. I suggested we could ask Anna Kortelainen to visit and tell us about her search for family members in Vyborg. We did and she said yes. We met in 1990 and since then she's written several books, fact and fiction both, been on TV and what not (not to mention she's just a wonderful person) so I figured some interest might arise if she came to visit. Indeed it did! We ran out of chairs several times and I counted more than 130 listeners, which is HUGE here in our hoods. Her story was extremely enchanting and we all listened so silently I could sometimes hear the library book code reader beeping all the way from the desk. Thanks, Anna, for a wonderful evening!
