Juu se superkuu. En laittant ees kelloo soimaa, nukuin suorilt ohi ja pilvistä ja vessaettaha se ol sit siihe aikaa tarjontkii. Tuumasin sit maantai-iltan, jot jos nyt ottas kuitekii muutama kuva ko hää nii täys on, eikä olt kovast pilvistäkkää. Ensihä mie meinasi olla laiska luikur, mänin iha makkarii jalusta kans ja tempasi kuuvvii sielt. Ensiks tulkii tuollasii hienoi taidekuuvvii, mut sit ko hää vähä liikku, alko tulla sellasii mis ol kaks pyörylää ko las taitto valloo. Jot ol se sit ulos mäntävä. En taas niiko yhtää muistant jot mil valotuksil ja aukoil ja muil härpäkkeil mie edellist kuvat oti, nii jot kokkeilemal taas män tikapoika puuhu ja löytyhä ne kraaterit sit ko tarpeeks räpläs.
I didn't bother to set the alarm for supermoon (here at about 5 am) on Monday morning, the weather was so cloudy the night before. But the skies cleared on Monday evening so I decided to take some photos then. The first one, artsy ain't it, was a lucky shot I took from the bedroom window. I got some other artistique photos too until the Moon moved and the glass started to make all kinds of reflections. Finally I gave up and went outside. I didn't have any clue whatsoever of the settings I used when I last took Moon photos, so I experimented all over again and managed to catch the craters.
