Sekalaisii olotiloloi - Mixed feelings

Mie oon shopant ja oon olt siit ilone. Tätä mie oon hinkunt vuostolkul ja nyt sain viimosel vekottime mil se pyörii, mänin välittömäst nettikauppaa ja tilasin hintaa 9,95 miinus kybermaantaiale, nii jot 11,90 ol hää posteinee ja sen ver just kärsin laittaa. Hyyvvää jouluu miule! Sit tein vähä lisempääkii bisnestä samast aiheest, mut siit myöhemmi. Ja lisäks viel joululahjaks taijan saaha yhe jutun mitä oon kans hinkunt vissikii par vuotta jo, toivottavast näi käyp. Mut siis nythä mie ratsastelen Damaskokses ja suoritan tehtävii.

I've been shopping and enjoying every minute of this rare occasion. I finally got a PS3 (at least temporarily) which meant I could finally purchase this game which I've wanted for years. It was 9,95 minus cyber Monday reduction so I got it for 11,90, postage included, a sum even I could afford. Merry Yule to me! For the time being though I'll be in Damascus riding around, completing missions.




On olt aika harmaata.

It's been rather grey.



Mut on ne väritkii siel jossakii.

The colours are there, though.



Viikoloppun tapahtu jotakii käsittämätöntä, nuor mies ampu kolme naista keskelle kattuu Imatral. Sit seuraavan aamun selvis, jot yks uhriloist ol vanha työkaver. Ei oltu läheisii, tultii juttuu, ja just viime viikol näin häntä pitkäst aikaa. Vaihettii muutama sana siin ja mie kehasin jot hää näytti hito hyvält, niiko näyttikii. Kaks muuta ol toimittajjii, toise kolumnit olliit miu ehottommii lempparloita. Ei niiko voi käsittää sitä surun määrää mikä yhe ihmise pahast olost ja sitä seuranneest järettömäst teost voip tulla, ja mite laajale se leviää. Ja medias on puhuttu vaa uhriloist, miul ol melko heti mieles tekijä lähipiiri - voimii höile, toivottavast hyö pääsööt yli siit ajatuksest jot oisko voint jotekii estää tai tehä jotakii toiselviisii.

Something incomprehensible happened this weekend. A young man shot three women in the middle of the street in Imatra. The next morning the names started to appear and one of the victims was my ex-colleague. We weren't close but got along and we met briefly just last week. We talked a bit and I told her she looked great. The other victims were journalists and I especially enjoyed the columns of one of them. One person's bad feelings and a resulting irrational act causes such an amount of sorrow it's hard to comprehend. And so far the media has concentrated on the victims - I thought instantly of the people close to the shooter. I wish them strength and hope they'll overcome the (probably inevitable) feeling that maybe if they'd have done something differently they could have prevented this.

Ruokaa - Food

Mut ensiks, se luvattu paremp kuva.

But first, the better photo I promised.




Meijä perskekohallitusha se on sitä mieltä jot myö pätkätyöläist ja työttömät ja muut loishenkilöiset ollaa nii persiest, jot meitä pittää aina vaa rankasta. Viittaan nyt tietystkii tähä viimisimpää lakkii työttömyysturva heikennyksist. Näiolle julistan nyt, jot anteeksvaa, ihmisen voip ajjaa ahtaale mut sit ei ehkä kannata ennää varttuu jot se ei muuttas toimintatapojaa. Mie, vankkumato kotimaise kannattaja, käyn nykysii Lidlis ja ostan just sitä mihi vähät rahat piisaa enkä välitä paskan vertaa on hää tehty mis tahojaa. Nii jot täs. Lidl, jotta pientulosetkii voisiit syyvä välist herkkuu.

Our worst-ever government (and that is saying something) just decided to cut unemployment benefits some more. The fact is you can corner a person but if you do, do not expect them to do something they might never have done before. I have always been an ethical buyer and tried to buy as much Finnish stuff as possible. That is in the past now. I shop at Lidl and buy whatever I can, not giving a flying fuck where it's from. Lidl, so that poor people could eat tasty stuff, too.



Toiseksee oon oppint jot lauvantait on hyyvvii punalappupäivii. Täs ois härkistä ja vihiksii, pekonii ja lihiksii (kaho! Runo! Se on tää miu karjalaine verrein, tiijättähätyö) ja risottoriisii ja mangorahkaa ja jasmiin-pitkäriisii ja reissumiestä ja majoneesii ja mitä kaikkii. Nyt on taas pakkane pullollaa. Harmi ko Suomes ei oo sammaa ko muuval jot alennettaa viel enemmä mitä lähemmäs päivämäärät tulloo - Prismoloihe 60% alet ei tääl maal paljoo lohuta. Mut on tääkii hyvä. Paremp ko ei mittää.

I have also learned the best time of week to find reduced prices (meaning stuff that's about to get old and therefore on sale) is the weekend. There's Mexican mayo (up yours Donald), meat substitute made out of fava beans, some pies with veggies, sausages, meatballs, risotto rice as well as parboiled/jasmin rice mix, bacon and bread, mango quark and whatnot. My freezer is full to the brim. Too bad they only reduce with 30% here, some bigger stores do 60% but they're too far away to be of any use.



Eilehä sit pit tietyst heti tehä ja teetättää siit hienost jutust tulostettu versio. Rojektin nimi on Sotahistoriast uutta opetusmateriaalii Elikkäs täälpäi on haastateltu ihmisii, ketkä sova aikaa olliit 6-18-vuotiaita, ja kyselty jot mite hyö sovan kokkiit ja mitä siit muistaat. Haastattelijan ol mahottoma taitava folkloristi Mikko Europaeus kenne Hiitolanjok-kirja on miu ostoslistallai. Vastaava tutkimus tehtii Viros. Siit synty neljäpuolsattaa sivvuu materiaalii, mist valittii kymmenä tarinaa ja niist tehtii lapsile sopivii sovast kertovii sarjakuuvvii. Tekijöin sellast nuoret taiturit ko Irina Raski, Tapio Mömmö, Teemu Heikkinen ja rojektipäällikkö Juha-Pekka Natunen. Se sarjakuvaosio on nyt täs, luvettavis ainakii paris kirjastos täälpäi.

Sit samast materiaalist on luotu roolpeli elikkäs larppi. Sen kirjotti larppiguru Mike Pohjola. Ajatus on, jot näitä tapahtummii vois larpata tääl meilpäi autenttisil paikoil ko täälhä nää on tapahtuntkii, mut jos se ei onnistu ni ainakii voip kouluis opettajat ja oppilaat vetässä pienet larpit kuiva sotahistoria tilal. Ja parastaha täs on, jot koko tää materiaalpuol on vappaast netist ladattavis tuolt, ja se tullaa kääntämää neljäletoist kielele, viijää ympär Eurooppaa ja sovitettaa er maihi sopivaks. Nii jot jos meil ol tääl puniki kersa ja valkose kersa samal luokal, ni miettikäähä mite tää sävväyttää jossai vaik Espanjas, mis samatyyline hommel ol parikyment vuotta myöhempää ko meil Suomes. Tutustukkaa ja tulostakkaa! Ja larpatkaa. Miehä oon aina halunt mukkaa larppaamaa, erityiset Halat hisarii, mut ei oo olt mahollisuutta. Niijot larppaan nykysii rojektisuunnittelijaa iha joka päivä, samote aikuista, jälkimmäistä vähä huonommal menestyksel. (Pakolline puujalkavitsi ol sit niiko siin). Jos tää miu tilantein joskus paranoo, oon mukan.

Yesterday I printed and then visited the copying center of the town hall and came back with a printed copy of the great thing I mentioned before.

There's been a project called From War History to Modern Education. Some 20 locals were interviewed about what it was like to be a child or a teenager during the war (people who were ages 6 to 18 back in the day). A corresponding interview took place in Estonia. Over 450 pages of material was gathered. Ten stories were then chosen to be processed into comics about what the war was like for children.

Then there's a live action role play (larp) too, created from the same material. The idea is that people can travel here to larp in the authentic places where the stories actually happened. If that's not possible, the larp can be used in schools to teach war history in a completely novel way. All of this will be translated into 14 languages, localized for different European countries and distributed there. At the moment though it's only in Finnish (will report the English version soonest possible).

I've always wanted to take part in a larp, especially Halat hisar but haven't had the possibility. Hopefully things will improve one day and I will get the chance.

Wanhaa tavaraa - Old stuff

Tännää käin antiikkipäivil ja ostelin. Löysin viimosel iiiiison emalkattilan lankavärjäyksee, tänä vuonkii se jäi tekemättä ko ei olt liiemmi rahhaa ostella lankoi, mut nyt alkaa muut tarpeet olla kasas ni jos vaik ens kesän sit. Jauhosihti on sitä varte jot sen voip laittaa kuvuks leipomuksii pääle jottei kärpäset hillu niis ja teesiivilä alustoinee makso euron, ehä sitä voint jättää. Koko satsi yhteesä tek kuustoist euroo. Sit kahele myyjäle sanoin jot jos illal napsahtaa lotos ni mie tulen huomen takasii - toisel ol myynnis vanha sekstantti, ruusupuuta ja luuta ja messinkii, viissattaa. Toisel taas sellane junamiehe lyhty mis ol vihree ja punane lasi sisäl, rautaa, satasen. Se ol nii hito hieno, jos ois olt rahhaa oisin ostant sen heti. Se lyhty kiikutti miut välittömäst tarinoihi mis on höyryveturloi ja raiteita sumus ja yksinäisii asemarakennuksii ja Baskerville koirii ja mitä kaikkii, huokaus. Mut hyvä näikii.

I visited an antique fair today and found a big enameled pot for yarn dyeing purposes. It's been on my to-do-list for ages - now I have nearly all the supplies except for yarn, didn't have the money for it so the project will have to wait for next summer. The flour sifter will be used as a cover to keep flies away from stuff I bake and leave on the counter for eating and the tea sieve with a draining cup cost an euro so I just had to get it. I promised two different sellers that if I win the lottery tonight I'll be back tomorrow - the other one had an old sextant for sale, it was made of rosewood, bone and brass and cost 500 euros, and the other had a station manager's lantern with green and red glass in the inside, 100 euros. I wanted the lantern so bad - it was big and made of iron, and I was immediately transported to several stories with steam engines and misty rails and lonesome train stations and hounds of Baskerville and whatnot. Le sigh.

Sekalaisii - Miscellaneous

No ensinnäkkii - tää humu täytti seihtemätoist tuos juhannukse korvil, tarkkaa päivää ei tiijetä. Kuule hää ei ennää oikei hyväst ja sit hänel on sellane metka tapa jot hää juoksoo autoi vastaa ja männöö niihe alle tutkimaa, nii jot vähä sellasta kamikazemeininkii. Mut kuitekii. Hää on mei ukkel.

He is now seventeen. His hearing is poor and he has a suicidal habit of running towards cars as they turn to the yard which is a bit dangerous, really. But he's our old dude.




Kelit on persiist. Paremmi en sano. Nii jot pijin sit taas välist leipomapäivää ko otti nii päähä koko "kesä". Muutama mansikka ol kypsynt, huonolt näyttää, taitaa käyvä sillee jot mätänööt pellole näil satteil.

The weather sucks so I had another baking day. The first strawberries were ripe but it looks bad for the rest, with this kind of weather there'll be mold and rot and whatnot.



Juu ja ko eihä se sae yksinnää mittää mut sit ko tulloo myrskytuulii ni sit kaatuu taas puita. Luulis, jot kaik oisiit jo 2010 myrskylöihe jälkee testattu, mut eihä se tarvihe ko tulla er suunnast ni taas ryskyy. Sähkökatkoi ol pitkät ajat myrsky jälkeekii ko vikkoi korjattii, kyl sai taas sähkömiehet kulkii luonnos varmast tarpeeks.

The rain alone is bad but add some storms to it and there go the trees again. One would think that after the storms of 2010 the remaining trees could take anything but nah - if the wind hits them from another direction, some fall. The electricity was on and off and on again for a couple of days after the storm on Sunday until all the power lines had been fixed. Poor electricians, they always get to hike in bad weather.



Jotkut vaa taipuit.

Some just got bent.



Kamusein kysel Faces jot mitä luullaa millo häne orkidean kukka aukiaa. Onnistuin arvaamaa oikei ja siit hyväst sain tuon vasemmapuolimmaise ihanuuve. Siit seuraavas lukkoo "not all those who wander are lost", vihree on tekstitön ja ruskiis on sit tuo wander-runon koko toine säkkeistö. Miu pies vaa kehittää vihreesee ja ruskeesee joku niksi jottei lukot aukiais, harmittas suunnattomast jos ne häviäät.

My friend asked on Facebook if we could guess the day her orchid blossoms. I got the day right so I won the bracelet on the left, the one with the peace sign. The next one to the right is stamped with the text "not all those who wander are lost". The green one is blank (yet pretty!) and the brown one has the whole second verse of the "not all" poem:

From the ashes a fire shall be woken,

A light from the shadows shall spring;

Renewed shall be blade that was broken,

The crownless again shall be king.

Sitä ootelleis.

I'm still waiting.




Mut! Tännää ol hito kiva päivä - ensiks käytii suvu naisii kans kirppiskierros. Löysin neljä puseroo ja yhe pellavamekon, puserot kustansiit 50 senttii kappale. Kaks ol upouusii hihattommii toppiloita, yks fleecepusero, sekkii uus, ja neljäis ol musta T-paita mihi ol painettu Vincent van Goghin iirikset. Vincent!! Miu lemppar! Viel ko joskus hommaan Starry Night-paian ni vot. Pellavamekko makso kokonaiset kolme ja puol euroo. Sit tein viel löyvön velmiehele, hää ko kaipail pojillee säkkituoliloita ni löyty kaks ja halval ko hitto. Sit  käytii viel Ilose pässi maalaispuojis kahvil ja siel ol näi ihana uus myyjä. Mie en ois malttant niiko lähtii ensikää sielt pois.

Today was a great day though. First we did a shopping spree with auntie and Mom and stormed the flea markets. I bought four shirts for 50 cents a piece: two brand new sleeveless tops, one fleece sweater and a black T-shirt with Vincent van Gogh's irises printed on the front. Vincent! My favourite! (One day I will get myself a Starry Night shirt too and then my life will be complete.) Then we had coffee at a great little shop which sells farmers' products from all over the country plus buffalo burgers (yes, buffalo, the North American one) and organic food and ethically produced pork and all kinds of great stuff. Anyway, they had hired this new sales purrson. I could have stayed indefinitely.



Ja sit kamu kysäs jot kiinnostaskos minnuu lähtii kahtomaa Ricky-Tick Big Band & Julkinen sanan keikkaa Imatrale. Ai kiinnostasko! Voip kuulostaa ouvolt yhistää big band-musiikki ja räppi, mut niiko sanonta kuuluu, sehä svengaa ko hirvi ja mie oon olt fani ensimäisest levyst ast (ja räppäreihe osalt GG Caravanist enne sitä). Keikka ol ilmane ja mahtava ja ol hito kiva nähä ystävää pitkäst aikaa - miehä en oo käynt kenekää luon aikapäivii, koska syyt, ni et ol kyl mukavaa.

Nää räppärit on miu sankarloi. Palefacel on ilmeisest olt joko huuli- tai suulakihalkio niiko miulkii, ja se et siit lähtökohast päätyy räppäriks on aika hito upee juttu. Lindgren räppää nii nopiaa ja pitkää jot sitä on vaikii uskoo et se on ehkees mahollista. Redramal taas on takan voitettu taistelu addiktioihe kans. Ja bändi on täys nii taitavii muusikoita jot sen oikei tuntoo, niiko auran.

And then my friend asked if I'd like to go see Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana. Well, duh! The band combines jazzy big band style music with modern hip hop, yes it migh sound weird but as we say in Finland, it swings like a moose. I've been a fan since the first album. The gig was free and awesome and it was great to see my friend again - I haven't visited anyone in ages due to reasons.

The rappers (Paleface, Lindgren, Redrama) are my heroes. Paleface apparently has had cleft lip or palate in his youth just like I did, and for someone with that background to become a rapper is awesome. Lindgren can rap so fast & so long I have a hard time believing it's even possible. Redrama has fought with addictions and conquered them. And the band is such a bunch of skillful musicians you actually _feel_ their talent, like an aura.

Wibbly-wobbly timey-wimey

Se ois tuo kalentervuos vaihtumas. Mie oon ehoto kalenter- ja muistikirjaihmine, jos ei oo aiemmi käynt ilmi. Tahtoo vaa nuo paperkalenterit jäähä käyttämättä ja sit harmittaa jos niitä ei käytä. Nii jot aittelin sit tehä oman ja ennekaikkee omannäkösen. Täs on pohjan sellane iha hieno muistikirja, mitä en vaa saant käyttänee, nii jot täst. Siin on tyhjii sivuloi välis nii jot voip sinne riipustella vaik mitä ja teippailla juttuloi vuuve varrelt. Vähä niiko oikee art journal mut ei sit kuitekaa.

A new year is coming. I am a diaryperson, calendarperson, journalperson to the core but often if I buy a paper calendar it remains untouched. So I decided to take a blank notebook and change it to be more to my liking, with empty pages in between so I can do art journal-ish stuff there or stick things into them or whatever.



Takakanne puolel on tyhjii sivui vaik kahottui sarjoloihe kirjaamisee tai mihi nyt sit tarviaakaa.

Flipped over, the back cover leads to empty pages for whatever notes I may need to write down.



Aittelin jot kapteeni Reynoldsin (ref: Firefly, Serenity) tunnuslause vois vaik tahittaa koko vuotta.

I decided captain Reynolds' motto (ref: Firefly, Serenity) could set the theme for the whole year.





Sillan Henrik ja Saga ja Salanderin Lisbet on lainas naapurmaist, muistuttamas jot tiukal työl ratkiaa vaik mikä.

Henrik and Saga from The Bridge and Lisbet Salander from the Girl with the Dragon Tattoo are there to remind me you can solve just about anything if you try hard enough.



Lisempää Mal Reynoldsii ja Leiaa kans tietyst.

Some more Mal Reynolds and Leia, of course.



Syksypuolele laitoin tän ilosen kuvan Ripleyst ko syksyhä on niiiiii mukavaa aikaa. (/Sarkasmi)

This merry picture of Ripley and the alien mark the beginning of autumn in the calendar. It is, after all, such a joyous time of year. (/Sarcasm.)



Rohkeuve ja sinnikkyyve merkiks Snape ja McGonagall.

To give courage and perseverence: Snape and McGonagall.



Tohtorii katelles joutuu välil nyrjäyttämää aivot erilaisii juttui mietiskelles. Tää mahottoma hieno kuva löyty netist.

While watching the Doctor you sometimes need to work your brain really hard with the dilemmas that come up. I found this intriguing question on the Web.



No tietyst oon merkint tärkeet nörttipäivät, niiko pyyhepäivän ja Durinin päivän ja Hobittipäivän ja...

Naturally I've marked all the important geek dates such as the Towel Day, Durin's Day, Hobbit Day...



Aragornin kruunajaispäivän merkiks.

To mark Aragorn's crowning.



Hogwartsin taistelun aukeemalle Molly Weasley ja Tonks.

To mark the Battle of Hogwarts date, Molly Weasley and Tonks.

Pienii juttui - Small things

Mut ensiks.

But first this.

Kuva/photo: ABC News, 1/2015

Tän tein jo aikaa sit, nyt vast valmiiks ast.

I made the stiff part of this ages ago, today I finally finished it.



Pitkäst aikaa ko kieputtaa ni ei se ookkaa iha nii helppoo niiko jälest näkköö.

Wire wrapping isn't easy if you haven't done it in a while, as you can see with the quality here.



Samoin täs.

Here, too.



Sit viel jokuset korvakkeet. Tähä ast ainakii kaik nää on vappain, rannekorut kans.

I made some earrings too. All of these including bracelets are available at this point.



Sit viel satakunta sytykeruusuu.

And about a hundred tinder roses.

Kekri - Halloween

Kotiseutumatkailuu: täl hautuumaal en olt enne käynt.

Seeing new places: a graveyard I hadn't visited before.



Kuskin olin, suvuvanhi halus viijä kynttilä sukulaisele pyhäipäiväks. Meijä suvus on vissikii miljoona Anna-tättii, miul on välil vähä hankaluuksii pyssyy höist kartal.

I was chauffeuring, grandma wanted to take a candle on the grave of a relative. It seems there are a million "aunt Anna"s in the family, I'm having difficulties of keeping up who's who.



Syksytunnelmii ja kaamosmasennusta vastaa tää on oiva lääke.

I find this one of the best medicines for autumn blues and sunlight deprivation depression.



Tännää käytii sit naavamehtäs.

Today I went to a forest thick with usnea.



Sammal ol vihree ja pehmone mut ei kätkent yhtää suppilovahveroo. Hitto.

The moss was green and soft but did not give me a single funnel chanterelle. Damn.



Tän mielekiinto kohistu hirvehajuloihi, niitä löytykii paljo. Ilmaks, nää on niitä seutuloi mis myö  nuorin käytii hirvijahis. Ennää meist ei siihe oo. Se on kovast surullista, mut ennää ei oo tult sellasta viiltävää menetykse tunnetta mikä enne tul joka syksy. Miule ainakii, koirast en tiijä, mut hyvi hää tuntu tännääkii viihtyvä ko pääs "töihi".

Her primary interest were the scents the wind carried, clearly there are elks in the area. And no wonder - this is the hood where we used to hunt elks when she and I both were young and in shape. Nowadays neither of us is up to it. And it's sad. I used to have a feeling of loss every autumn, fortunately it seems to have passed now. At least for me - I can hardly speak for the dog. She seemed to enjoy "work" tremendously, though.



Sain jo vuosii sit kamu-Inkult vaahtokarkkiloihe ohjee, ja pääsin maistamaa häne tekemii ja hyyvvii olliit. Eile ol sit jotekii maalima rattaat ruksuttanneet ihteesä siihe asentoo jot otin ohjee ja kokkeilin tehä iha ite. Nam! Eikä tarvihe montaa syyvä! Kaupas pien pussukka näky ollee kuus euroo, nii jot säästöökii tulloo. Ens viikol mie aitteli tehä fudgee.

I got a recipe for marshmallows years ago from my friend and tasted the ones she made, they were really good. Last night the wheels of the world had finally reached a point where I got around to try myself. They're really good! And swee-ee-eet, too. In the store a small bag of marshmallows was priced 6 euros, so this saves, too. Next week I'm advancing to making fudge.



Kekrii ei oo tääl meilpäi suinkaa unohettu, enemmä siit haastetaa ko pyhäipäiväst. Mie oon ottant tän vähä niiko lempipyhäks (talvipäiväseisaukse ja kevätpäivätasaukse lisäks tokikii, mie oon valo-ohjautuva olento), vähä sillee vuuvelopuks ja uuve aluks, niiko enne vanhaa - sillo siis Tosi Enne Wanhaa - aateltii, enneks tää nykyne kalenteri asettu paikoillee. Nii jot nouvatan vanhaa perinnettä, jot syyvä pittää ja hyväst. Suvuvanhi ostaa tärräytti lohe, miehä graavasi sen samatie nii jot tännää sai jo syyvä sitä, ja sit hää laitto viel porkkanapussukankii mukkaa ja sehä tarkotti tietyst porkkanakakkuu. Nyt on, ja vaahtokarkit pääle.

The Finns have celebrated kekri since I don't know when. It has been forgotten and replaced with All Hallow's Eve and Halloween even, but here in the east kekri is still remembered. I've warmed towards it, it's almost my favourite celebration (except for winter solstice and spring equinox, for I am a light-guided creature). I also like the idea that this is the time when the year changes. So I'm celebrating kekri like they used to waaayyy back when, with good food. Grandma bought me a salmon as well as some carrots from the market, so salt-cured salmon and carrot cake are on the menu. And the marsmallows on top.

Nyt kun kesä mennyt on - After the boys of summer have gone

Aurinko män pois ja alko sattaa. Myö mäntii sohvale.

The sun is gone and it started raining. We hit the sofa.



Välist kaheltii jot joks alkaa kelit parantuu. Tännää ol jo iha inase paremp ilma. Pääsin pottumaaltkii hakemaa ruokaa. Tein venepottuloi ja uunlenkkii, mozzarellasalaattii ja sit siin samal hyöries kera Harry Potteri ja Feeniksi killa keitin pikkuse taitepapuloi pakkasee ja pienemmät potut valmiiks vaik salaattii tai pyttipannuu.

Once in a while we checked if the weather was improving. Today was slightly better and I went to the garden to fetch some potatoes. I baked them and some sausages in the oven and while I was in the kitchen (listening to Harry Potter and the Order of the Phoenix) I also boiled some beans and smaller potatoes. I froze the beans, the potatoes will end up in a salad or pytt i panna, whichever occurs first.



Tännää ol myöskii kylämessut, kesä lopettajaistapahtuma. Tähä se sit hyytyy ja mittää ei tapahu missää enneks joskus joulu al. No ei vaiskaa, mut onha siin aina sellane puolhaikee tunnelma, ko on olt kaikemoista häpeningii ja sit yhtäkkii kaik vaa töröttäät kotonnaa ja käyvät kouluu ja kansalaisopistoo. Mut tännää ol kuitekii nätti vaik hito kylmä päivä, olin kahe eellise sukupolve kans liikentees ja tavattii tuttuloi. Mummohumu ost arpoi ja anto miule ja, voitin tälläset. Käsinmaalattuu posliinii vati ja kultareunast lasit. Nyt jos ois jottai syvänväristä ikiwanhaa akwawiittii vaik mitä tuost tempasis senti ja ihastelis värrii valloo vaste, mut ko eijölee, ni juon höist sit vaik itetehtyy vissyy.

The annual village fair was today, I took Mom and Grandma there with me. It's a nice happening though a bit sad, too, as it's practically the last happening of the summer. From now on it's dark and everyone's staying at home and going to school or at least some courses in the evenings and nothing happens until December. Well, not quite, but nearly. The weather today was really cool but pretty, we met a lot of friends, neighbours and relatives, and Grandma bought some lottery tickets and gave one to me. This is what I won, a hand painted porcelain plate and glasses with a gilded rim. Now if I only had some deep coloured very olde booze to pour in, so I could admire the colour and sip it in awe, but since I don't, I'll make some sparkling water with my machine and drink that.