Kesän kuvia - Photos from this summer

Taisin kirjottaa vanhaan blogiin viimeks toukokuus. Ol näätse vähä hässäkkää, sellasta ei-nii-suunniteltuu eikä-ensikää-mukavaa kaike normaalihässäkä lisäks, nii jot ei oo kerint. No, nyt ko on uus hieno kiiltävä blogi ni pistetää mone kuukauve jutut kerral. Eihä täs kaik oo sunkanaa, mut jotakii nyt kuitekii. Instagrammist löytyy vaik kui paljo lissää, nappi on tuos oikiil jossakii, ja vanhat kuvat löytyyt Flickrist.

I think I last wrote in May, that was in the old blog. A lot has happened, bad things mostly, which have added their bitter flavour to the not-always-so-sweet everyday life. Since I now have this new fancy shiny blog, I'll do a couple of months at one sitting. Everything's not covered here, naturally, but something anyways. I add pics to Instagram almost daily, the button is on the right panel somewhere if you're interested and all my old pics are in Flickr.



Luovuta verta, jos vaa voit. Mie oon nyt käynt viis kertaa, ko sain viimosel selvitettyy jottei mius lilli malariajälkihässäköitä, eikä painokaa ennää oo iha sen 50 kilo alaraja alapuolel nii jot esteitä ei olt. Sairauksii miul on ja lääkkeitä syön, mut niist ei onneks mikkää estä luovuttamista. Siel on aina jokkuu saamapuolel, jollekii tärkee ihmine. Suuri osa luovutetust verest muuteksee männöö kuulema alle 2-vuotiaile lapsile, kerto hoitsu viime luovutuskerral. Täs kuvas saajan ol lähisukulaine, ja kylhä se vähä ailaht ko tajus jot tuo vois hitto olla miu luovuttama pussi, verryhmä ko ol sama.

If you can, please donate blood. I've donated 5 times so far, it took me long enough to go and find out if any malaria-related thingies still float around in my blood - fortunately not, so there were no obstacles for donating. In my younger days there was the weight limit, too - you need to be over 50 kilos to donate. That, however, hasn't been a problem for years. Neither are my illnesses or medications, there are surprisingly few things that actually prohibit blood donating. Last time I donated the nurse told me that most of the donated blood is given to babies and kids under 2 years. In this photo however it was a close relative of mine who was receiving blood, and yes, it did occur to me that the bag might contain my blood (we share the same blood type).


Nii jot sairaalal on tult käytyy nii ussei, jot tek miel kyssyy saapiks teilt poonusta. Nii ussei, jot huomas kaikelaisii yksityiskohtii niiko vaiks tän. Kohistus? Oisko olt vaikiita?

So, I've spent a lot of time at the hospital. This sign (and it wasn't the only one!) was attached beside the elevator button panel and informs you which button to press for up and which for down. There's a saying in English: "You had one job. One."



Vanhat langat pääsiit hyötykäyttöö, neuloin kesäpusero sillo ko viel luultii jot kesä tulloo tänäkii vuon. HAH.

I had some old cotton yarn in my stash so I knitted a this for the hot summer days. At the time we all still believed summer would come this year, too. HA.





No parin päivän ol niiko vähä kesä, käytii koirii kans uimas vissii kaks kertaa.

There were a couple of days which resembled summer so I've taken the dogs swimming.





Sit mie oon värjäilt. Tuo paita löyty eurol kirpparilt ja ol luonnonvalkone. Miu elämäntyylis vaaleet värit ei oikei pärjää, nii jot siit tul sit oranssi. Ja tää liina on vanha peritty pellavaliina mis ol piintyneitä kahvitahroi, siit tul sit vihree, ja hitto ko on hieno. Dyloni pesukoneväreil värjäilin ja oon iha myyty. Par satsii on viel kuivamaskii, niist ehkä myöhempää.

I've dyed, this time with the washing machine. I found the cotton sweater at a flea market for 1 euro. It was white, which is the worst colour for me anyway, not to mention that my lifestyle kills white quite efficiently with the dogs and cats and garden and stuff. White sofa or white pants are SO not for me, for example. So I decided to dye it orange. The tablecloth is old and been in the family for decades and it had coffee stains all over. Now it's beautiful and useful again.




Oreganon ja timjamin käin saksimas ensimäise kerran, taitaa tulla viel toinekii sato, nää on nyt kuivattu. Ja mansikkapaniikki ol taas pääl ko kesä on olt mitä olt, olin iha jo satavarma jot mittää ei tuu ja mittää en saa pakkasee ja pieskö käyvä ostamas, mut sit ko alottiit ni nythä miul on jo yl 10 litraa pakkases ja hillookii monta purkkii. Jot hyvä paniikki män niiko iha hukkaa.

The first harvest of oregano and thyme has been cut and dried, with a bit of luck I can repeat the procedure in late August. Also, the Yearly Strawberry Panic has come and gone - the summer has been cold and my garden is late (well, everyone's garden is, duh), so of course I panicked if I should go and buy strawberries just in case. But I hung on and fortunately so, now I already have more than 10 litres in the freezer and several jars of jam and the strawberries keep on coming. Another good panic wasted in vain.

Kylhä se kesält _näyttää_.

It sort of _looks_ like summer.



Nyt ko miulkii viimosel on sellane älykkäämp luuri (Sampsukkaine) eikä ennää Nokia E90 Communicator (lämmi ajatus häne muistollee), ni se on sit melkei aina mukan tuol pihal ja joka paikas äänikirjoinee ja kuunnelminee nii jot sille pit jo muino virkata pussukka. Se on sit vähä niiko kulahtant ni tein sit maalikylile mänemistä varte uuven ja nätin.

I finally gave up on my Nokia E90 Communicator and got a modern phone. Nowadays it's with me almost everywhere I go, in the garden, while dogwalking etc. - I have audio books in the phone which are great fun when working in the garden, and the camera is of course in daily use, too. So I crocheted a pouch for the Sammy ages ago, and suddenly realized it looks quite worn out, so I crocheted a new one.



Yhel sairaalareissul kaupungis käin isommas kaupas ja sielt löysin Mackaysin hilloi sellases pienes kolme purki satsis. A mie ko avasi tän ja pistin paahtoleivälle ni viuh olinkii yhtäkkiä takasii lapsuuves ja jollakii aamupalal jossakii hotellis - ilmaks miust ei kotimaist (lainausmerkkilöis "kotimaist") appelsiinmarmeladit olleet suumakusii, ko miul ol niiko pääs tää maku ja vertasin siihe. No tätähä hitto saap isommiskii purkkilois! Wuuhuu!! Iha ko ois makumatkal!

During yet another visit to the hospital in the big town I visited a bigger grocery shop and found Mackays jams in a three-jar package. One of those was this orange marmalade and I was instantly back in my childhood, at breakfast at some hotel. Later I found out it's available nowadays in Finland in big supermarkets and in bigger jars, too, so now I'm making sure I always have a jar. It's like travelling through your taste buds.



Tour de Francestha mie jo hehkutinkii.

I think I already gave a passionate speech praising the Tour de France.



Sukulaine tyhjäs möki vinttii ja hihkas jot tääl on uki tekemii rapumertoi, otatsie. No daa! Nää on iha uusii, tekkiit sillo näitä ko rapuja ol veet täys, enneks tul rapurutto ja nää jäi käyttämättä. No nyt ne on miul jemmas, ei tiijä jos vaik koittas ilmiintyyks tuolt vesist saksniekkoi, onks järvet toipuneet.

A family member found dozens of crab traps in her cottage attic and asked me if I wanted them. Of course I did! Grandpa has made these with my godfather in the early 70s, before all the crabs were killed by plague. I just might try one and see if any crabs have reappeared.


Mustikkareisul, matkal on hieno niitty.

Went to pick blueberries. There's a beautiful meadow on the way.

 ***

 Korukuvat jääp nyt toisee päivityksee, nyt pittää saaha ruokaa. Koha täs kerkiää ni alkaa tulla ruokajuttuloitakii, mie oon kuulkaa iha gurmeekokki nykysii ja ossaan tehä hito hyyvvää ruokaa hito pienel rahal. Saatta nähhä.

 I'm going to save the jewellery pics to another post since I'm hungry and need food. I'm also going to post about food in the future, I've become a gourmet chef here and if anyone can cook good food with little money, it's me. You'll see.