Mänin mehtää - Went to the woods

Kuustoistvee kissa köllähtellöö millo mihikii huilailemmaa. Vasemmapuolimmaine kaver, vähä nuoremp muttei paljoo, pittää hänest huolta ja kulkoo kylk kyles häne kans.

16-year old cat takes breaks all the time and lies down to take a nap. The cat on the left (slightly younger, though not much) takes care of him and walks side by side with him.





Ituhippi tääl tere! Kasvimaalt ei tuu ennää mittää vihreetä, nii jot miehä tartui mungpapupurkkii ja pistin höijät uimaa. Huomen lienöö ituset syötävii.

The garden is bare and there's nothing to harvest, so I embraced my inner hippie, grabbed the mung beans and sent them swimming. Tomorrow I will have sprouts.



Se alkaa aamusil olla kuuraa ja varjopaikois sitä on puolile päivile ast.

The nights are cold already, and the frost persists till noon in the shadows.



Mie pakkasi mamma ja koira autoo ja lähettii sienmehtää, tai no mamma kerräil enemp parvekesomistustarpeita ja mie kulin nenä maas ko Hemuli. Koira juoks vappaan (se on sitä aikaa jot se on laillista ko on hirvikoirast kyse) ja nyt se on onnelline joskii väsynt, ko pääs tekemää oikeita töitä. Ei kyl saatu hirvii eikä ees löyvetty makkuuksii, mut ei se saalis ko se jahti.

I packed Mom and the dog to the car and we headed to the woods. My intention was to gather mushrooms and Mom wanted all kinds of decorative stuff for her balcony. The dog ran free (it's permitted this time of the year since she's a hunting dog) and now she's really happy and dead tired from doing Real Dog Work. We didn't catch any elks though, didn't even find places where they'd slept. But it's the chase, not the catch, right?



Eikähä tuolt löytynt yhe yhtäkää suppilovahveroo. Niiko näkkyy ni maasto on vähintääkii haasteellista, mie ain kahon ko ihmist laittaat kuuvvii jot on sellane paksu sammalmatto ilma yhtää puonnutta lehtii ja sit siin on sellane helpostlöyvettävä suppisryhmä - mis hittoo sellasii on, en oo löytänt. Nii jot hukkareisu sienii suhtee.

I on the other hand walked like a Hemulen nose close to the ground but did not find one single winter mushroom. They're always hard to find in this specific area with all the fallen leaves that imitate mushrooms astonishingly well, but this year they're gone altogether. People post on Facebook photos of thick carpets of moss, without one single fallen leaf but with wide-spread winter mushrooms, and I am really really jealous - why do some people have such easy jobs finding them, whereas I walk bent over and lift these piles of leaves gently, just to find one? Life, you're not fair.



Mut ainakii rannekoru eistyy, vaik joka ilta kirroon ja ootan rahapäivää jot saan paremmat pihit tilattuu. Välist kuuluu aina vaa jot ZINGGG ja se lenkki mitä oon tuoho pujottamas sinkovaa viereisee huoneesee ast, ei oo kärsimättömä ihmise hommaa tää ensikää. Ai nii ja tuo yks länkällääoleva kohta ei oo virhe, siin ol vaa lenkki taipunt vinnoo. Iha on virheetö tähä ast ainakii.

But the bracelet grows slowly every day. Although every day I curse my pliers and anxiously wait for the next money day so I can order new pliers. There's this ZINGGG sound and the jump ring I'm weaving just flings away to the next room or so it seems, so no, this weave with wrong-sized pliers is not for the impatient people. Oh yeah and it seems in the photo that there's an error on the left side but it's not, it's just a jump ring that was twisted a bit. The piece is flawless I tell you, at least so far.