Om nom nom

(kuva/photo: Yle)

Eile ol  ulkoleikkipäivä. Siirsi yhe koirakopi ja mätin puita ja sen sellasta. Sain myöskii luvettuu Katja Ketun Kätilön, ko daa, pithä se nyt lukkii. En tiijä. Lukemise jälkee tuntu jot kiel ol iha oma henkilööse koko tarinas, ja sit jälkeepäi luin jonkuu arvostelun mis sanottii vähä sammaa. Lisäks mietin jot onks tää ajalline siirtymine sinne tänne iha vaa tehokeino, vai onks täl jotakii merkitystäkkii tarinale. Mut olha se. Kannattaa lukkee jos ei pienest hätkähä, mut jos väkivalta, sota ja vankleireil tapahtuva toiminta on triggeri, ni ei kyl kannata. Nii jot hyvä ol jot luin, mut en voi sannoo jot oisin tykänt. Arvostan kyl. Nii jos jokkuu ei muista, ni Lapin sota. Ja näyttely Arktikumis, tulitikkuaskeinee. Miustha tää ol just oikii tapa markkinoija sitä, mut ilmeisest saivat aika nuivaa palautetta tulitikuist ja vissikii sit luopuit siit. Hö.

I played outside yesterday. I moved one of the doghouses and piled firewood, stuff like that. I also finished reading a novel, one of those everyone talks about, this one is The midwife by Katja Kettu (it's been translated or being translated into 11 different languages or so, English not (yet) one of them), a story of the desperate love affair between a Finnish midwife and a German SS-officer in Lapland during the war. See, the Soviets attacked Finland in 1939 while the other Allies had their eyes on Poland and continental Europe, which meant that as WWII dragged on, Finland and Germany were fighting the same enemy and German soldiers got this sudden urge of spending their holidays in Finland and lo and behold travel through to the north  and mess around in Norway and Soviet Russia there and were treated more or less well here. When peace was declared, the Allies required Finland to evict the Germans from Lapland. The Germans did not like it one bit, they put their hands in their pockets and remembered they had matches and swoosh, all of Lapland was burned. (Well, not _all_ of it, but for instance Rovaniemi was torched quite deliberately and efficiently). Hence that matchbox - a museum in Lapland constructed an exhibition about the Lapland war and promoted it with matchboxes with the text "we were friends". I found this hilarious but unfortunately the feedback the museum got was less good so I think they dumped the idea.

Anyway, the novel - if it'll ever be translated to any language you speak, dear reader - is violent, strong, rough, vivid, and I'm not sorry I read it. I didn't like it, however. I might read it again one day and see if my reaction is different.




Nii jot tännää otin sit kevyttä keittiöpuuhailuu ohjelmaa. Tein sämpylöi, quichen, kaurakeksii ja kääretortu.

So today I decided to bake a bit. A cream roll, a quiche, oatmeal cookies and rolls.



Täl kertaa tul hito hyvät sämpylät. Näis on normaaliresepti lisäks täysjyvävehnää, pellavasiemenrouhetta, valkosipulii, oreganoo ja kuivattuu nokkosta. Melkei kaik män.

This time I added some whole grain wheat flour, ground linseed, garlic, oregano and dried nettles to the base recipe. We ate nearly all of them.

Kaikkee kivvaa kikherneist - Word of the day: chickpea

Yks kikhernepaketti mei kaupas maksaa 1,75 euroo - meil ei oo etnisii kauppoi lähelkää, nii jot oon ostelt niitä. Netist voip löytyy halvemmalkii kyl. Pistin koko paketi likkoomaa eilisiltan ja siit tul aika monta ruokaa. Lisäks tein tahinii, sitä männöö tuoho vasemmas reunas olevaa hummuksee, sit tein myös pestoo mihi ei kyl mänt kikherneitä. Yläreunas on falafelit, täs kuvas viel raakoi.

One packet of chickpeas costs 1,75 euros in our not-so-ethnic store. I soaked the whole lot overnight and made several different dishes today: hummus (with tahini, also in the picture) and falafels which in this picture are still raw. I also made some pesto (without chickpeas!) as my basil is seriously suffering from lack of light. Can't blame it, so do I.



Jokkuu mielehäiriö iski nii jot unohin falafeleist chilin, jäivät sit aika vaaleiks, mut ei se hirveest makkuu haitant. Lisäks on kikhernesalaatti Jamie Oliveri reseptil, sitä tien usiast, on nii hyyvvää ja täyttävää, ja sit tein viel kuuve muna munakkaa kyytipojaks. Tupailole paistoin bratwurstii.

I had a malfunction moment and forgot to add chili to the falafels so they're quite blonde. Fortunately I didn't forget the other spices so the taste is good. I also made the same old chickpea salad using Jamie Oliver's recipe, it is one of my absolute favourites, and an omelette with 6 eggs.





Ei tää täskää valos mitekää loistele, mut vähä pääsöö metalli makkuu paremmi. Ei kai se valo riitä nii ko ker on marraskuu. MIE EN TYKKÄÄ MARRASKUUST, silt varalt jos se on viel jollekii epäselvää. Mut, viije viiko pääst on talvipäiväseisaus ja kääntyy ehkees suunta. Sitä vuotelleis.

A little bit better impression of the metallic shimmer here, though the light still wasn't bright enough. Well duh, it's November. I HATE NOVEMBER, if I haven't mentioned that before. I'm just reminding myself the winter solstice is mere 5 weeks away and then, at least, the direction is turned to the brighter side.

Summuu ja inkakultaa - Mist and Inka Gold

Sinne män täl kertaa lumet.

The snow is gone. For now.







Jostai ol eksynt tuollane ruskii muovirottane meile, en muista yhtää jot mist. Mie ensiks sen gessoilin valkoseks, sit kiinnittelin parit rattaat persiee ja lopuks tännää sivelin erivärisil Inka-Goldeil - niil justii mitä Anna-armahaine miule lähetti. Tää ol ensimäine kokkeilu ja oikei tykästyin kovast. Nyt suunnittelen seuraavaa vahattavvaa. Eihä täst täs mitättömäs valos nää jot mite monvärine hää on, mut pittää koittaa joku päivä ottaa päivävalos uus kuva.

I really don't remember where this originally brown plastic rat is from. I painted it white-ish with gesso, then attached a few gears on its ar... hind leg, then took the Inka-Gold waxes Anna dear sent me and gave it a metallic shimmering look. Unfortunately the whole palette of colours is not visible in the non-existent light, but I'll see if I can get a better photo during daytime. Now I'm glancing around trying to find something else to alter.

Elukoi - Pets

Ensiks myö oltii sohval ja tää mussutti tän peittoo, mikä on niiko omistettu nimeommaa tähä tarkotuksee ko se kerra on siihe meiluine. Sil tulloo ain välist vauvatushetkii ja sillo se alkaa mussutella.

Today on the sofa this one suddenly got a baby kitten moment and started kneeding and sucking this shawl, which has been dedicated solely for this purpose since she seems to love it.



Tuo ei jaksant ko nukkuu.

The other one just slept.



Sit käin enis toise hauveli kans posti haus, sil ol vähä tassukka jäykkä - on vissikii liukastelt muovimatol, vaik jatkuvast trimmaankii tassukarvoi - ni otin sit toise kaveriks mehtää.

I went to fetch the post with one dog, her paw seemed a little stiff (must have slipped while jumping from her chair to the floor, even though I trim her paw hair constantly) so I took the other one with me to the woods.



Ei meil paljoo oo lunta mut vähä nyt kuitekii.

There's just a little snow so far.



Vauhti ol kova, eikä löyvetty hirvejälkii.

Full speed ahead, no elk tracks today.



Tuol iha satavarmast assuu peikko. Kirjasuositus: Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi.

I am convinced a troll lives in there. Recommended book: Johanna Sinisalo - Not before sundown.

Keittiös - In the kitchen

Nii, se sit tul.

Winter has come.





Tännää ol (taas) sellane päivä jot tuntu jot tarvitaa toimintaa. Nii jot kauppareissun jälkee käin sit leipomaa. Käin muute kauppareissul kirppiksel ja löysin neljä euro nahkasaappaat, wuuhuu! Sellast pitkävartist. Pies pittää nahakunnostuspäivä ja öljytä kaik poposet, se on syksyhommist viel vähä niiko tekemättä. Sit ne pyssyyt kuivin ja hyvännäkösin. Märis kengis tulloo märät varpaat, ja märist varpaist tulloo lunssa ja vit... vilustumine. Nii. Sitähä myö ei tahota.

No kuitekii, tuumasin sit jot ko aineita ol jot mie vähä jottai. Tul quiche, omppopiirakka, pizza ja pastasalaatti. Samal kuuntelin ko Mikael Karvajalka sekoil Tanska ja Ruotsi välisis kahinois, nyt ollaa eistytty jo Lyypekkii ast, mut viel on monta tuntii hyyvvää kuuntelemista jälel ja sit viel kokonaa toine osa. Sit mie kyl ehin muutkii Waltarit äänkirjoin, ovat nii tasokasta tekstii, jot oksat pois.

Today I felt like doing stuff (again) so I baked a quiche, an apple pie, some pizza and made a pasta salad. I listened to Waltari's The Adventurer, where Mikael is caught between Denmark and Sweden as they fight for power. I got him safely to Lübeck while baking. There are hours of it left plus the whole second part, and when I'm done with Mikael, I really need to get my hands on other Waltari audio books (if they exist). They're just so classy and interesting with a vivid view into history.

I visited the local flea market today and found knee-high leather boots for 4 euros. Since the snow is here I really need to take the time and oil & polish all my leather shoes - a bit of maintenance now and then keeps them in good shape, they look brand new and stay that way, too. Besides: wet shoes equal wet toes, and that equals misery. And possibly a cold. Trust me on this, I'm a Finn.

Pienii juttui - Small things

Mut ensiks.

But first this.

Kuva/photo: ABC News, 1/2015

Tän tein jo aikaa sit, nyt vast valmiiks ast.

I made the stiff part of this ages ago, today I finally finished it.



Pitkäst aikaa ko kieputtaa ni ei se ookkaa iha nii helppoo niiko jälest näkköö.

Wire wrapping isn't easy if you haven't done it in a while, as you can see with the quality here.



Samoin täs.

Here, too.



Sit viel jokuset korvakkeet. Tähä ast ainakii kaik nää on vappain, rannekorut kans.

I made some earrings too. All of these including bracelets are available at this point.



Sit viel satakunta sytykeruusuu.

And about a hundred tinder roses.

Sylvin kauheus tahi kauneus - The beauty or horror of soon-to-be-winter

Käytii laittamas sukulaisii mökkii talviteloile. Se ois tuo sylvi niiko kuvas, syys-talvi, sylvi. No, jokkuu tykkää tästäkii ja oon monest sanont jot se on hyvä se ni ei tuu sylvile sit paha miel.

We visited grandma's cottage to prepare it for the winter. Took a photo of what is nowadays known as "sylvi", combination of the Finnish words for autumn (syksy) and winter (talvi). Sylvi. There. I know there are people who love this time of year. Me, I'm not one of them.



Suomalaisii kohal puhutaa ain sisust. Mie väitän, jot se on justiisa sitä, ko on par marraskuuta kestänt ja jaksaa viel uskoo jot jokkuu kevätkii joskus viel tulloo. Siin ei ennää pienest lannistu sen jälkee.

This whole "sisu" thing we Finns have - I declare it thus: when you've survived a few Novembers in Finland and managed to keep believing that a) there is such thing as spring and summer and b) that this will pass and spring will return. You can then handle pretty much anything without giving up.



Mut ilosempii asjoi! Tännää ol postis paketti Gemellist vaik en oo mittää tilant. Noh, tällee on käynt joskus ennekii nii jot miu eppäilykset tiety Helmisuve suuntaa virisiit samatie. Ja näihä se ol, jot hää ol taas herkäl korvallaa kuult ko mie narisi miu pihtilöist ja mite ne on liia isot dragonscale tekkoo, ni eiks tää humu olt tilant miule sellaset! Mahoto ihmine! Nyt mie oon napsint lenkkii paikallee jot ei ku hutina käyp ja koht on ketju valmis. Nii jot kiitoksii Sushukkasele!

Today I got a packet in the mail, it was from the bead store Gemelli. Now, I indeed have not ordered a single thing from bead shops for ages (sorry, I will pick up my old shop-till-you-drop habits as soon as my financial status permits) but then again this has happened before, so I immediately suspected my dear friend Helmisusi to be behind this. And indeed she was. She had noticed my complaints about the pliers being too big for dragonscale so she ordered the right size for me. Can you imagine? I've been weaving away swiftly the whole day and the bracelet will soon be finished. Thanks, friend!