65 Käsityöt, Kotiteollisuus... ja muukii raskas musiikki käyp, kiitoksii vaa.
tiistai 8. syyskuuta 2015
Bind-it-all
Ihmisen hermoi ei oo tehty Bind-it-all-laittee kans yhteesopiviks. Ihmine ossaa hahmottaa asiat, jos on täysi hiljasta ja rauhallista. Jos ei oo, ihmine mokaa. Minkä tuletta näkemää.
My nerves are not compatible with Bind-it-all. If it's totally quiet and peaceful, I can manage. If not, I screw up. Evidence will follow.
Näis ei oo ongelmaa oikeestaa ikinä, nää on kappeita elikkäs mahtuut konneesee yhel kerral. Ainoo mikä pittää muistaa on laittaa kannet oikei päi ko leikkaa reiät, ja toine on jot takakans pittää flipata ettee kierteitä laittais, nii jot nuo kierteet männöö nätist kansii sisäle. Hienost onnistu, ei ongelmii.
These narrow ones usually are not a problem. They fit into the device and need only one crunch for holes. The only thing you need to remember is to crunch the holes so that the covers are facing the right direction, and when binding these together, you need to flip the back cover up front so that the binding seam is neatly aligned with the back cover. These worked out fine though.
Sit on nää pitkät, mis tulloo sit se vastaa, jot reikii pittää olla viksust peräkkäi tasavälilöil, nii jot joutuu käyttämää laittee hankalampii asentoi. Niit on neljä, A - D, ja usotsie jot niis voip mokata hienost jos oikei yrittää. Tai vaikkei yrittäskää. Täst pit tulla reseptivihko sillee jot siel on sisätaskui, mut sit mie sain tuon idean jot tienkii kierteet vaa kumpaakii päähä ni eihä ne sisätaskut sit istuneet ko reiät ei olleet tasavälisii. Heh!
These bigger ones need more holes which means you need to crunch holes more than once. There are four different settings, A - D, from Open to Continuous to Covers to Inner Pages. It's like freaking alchemy I tell ya. So this one was supposed to be a recipe book with plastic pockets inside, but then I got the idea of doing two sets of holes, which meant that the plastic pockets' holes didn't fit with the ones I crunched.
Mut ei ko leuka rintaa ja kohti uusii tappioita! Tää män jo paremmi. Ei täyvellisest, mut paremmi. Mie leikkelin sisäpaperloi ja kannet, päällysti kannet Botanicabellal, rei'itin ne sisäpaperit (niiko sanottu ne muovtaskut olliitkii jo valmiiks rei'itetty). Täs ol se jännitysmomentti nyt sit, jot ko on ensimäiset reiät rutskant, ni seuraavii pittää olla tasavälilöil niihe kans, jot kierteet ja taskut toimiit. Sitä varte laittees on erilline kohistusnamiska, mikä sujjautettaa edellisel kerral tehtyy reikää, ja sit reiät automaagisest tulloot oikeile välilöile. Teorias.
Käytännös käyp sillee, jot jos sie et paina tuota kantta hito kovast alustaa vaste, ni reiät ei tuu samale ettäisyyvele reunast, ja sit ottaa nimittäi päähä. No, mie reenasi ja reenasi ja sain sekä sisälehtii että etukantee hienot reijät. Sit mie käi laittamaa takakantee reikii, en keskittynt ja ajatus katkes, ja hupsista - nyt se takakans on ylössui. Ois pient näätse älytä tehä ne reiät er reunaa ko etukantee. Mut tuumasin jot mitä vällii, täl männää - kannet ei muute oo neliöt, nii jot ois olt mahollista runtskauttaa reiät erpituseekii sivvuu, jot hyvihä tää siihe nähe män. Nii jot nyt takakannes tuo kalane on ylössui, etukannes oikei päi. Mut sivut ja muovtaskut on kuvallee ja nätist, nii jot saap kelvata.
Tälviisii nää miu rojektit muutekii männöö melkei aina, joku männöö viturallee ja sit ottaa päähä. Onneks mie en ennää oo nii perfektionisti, jotten käyttäs näitä suskappaleitakkii - muino nää tahtoit jäähä kaapi perukoile ko otti nii kovast hermoo oma mokaamine, ettei sielu sietänt niitä ehkees käyttää, eikä ammokaa lahjaks antaa, viallissii kappaleita. Niitä on vähä huono purkaa uuteekaa käyttöö, ko nuo kierteet ei kestä ko yhe kerra taivutusta, nii jot sit joskus niitä revin ja polttelin uunis ja laitoi kierteet metallikeräyksee. Nykysii oon jo alistunt siihe jot aina männöö jotakii pielee, ja käytän. Kylhä ne muistuttaat jot oisit voint tuonkii niiko miettii tyhmä ihmine, nyt tää on tälläne, mut siinähä.
For this second recipe book attempt I cut the pages, covered the front and back covers with this beautiful Botanicabella series paper. The next challenge was to make the holes so that they are evenly spaced as well as neatly at the same distance from the edge of the paper. Fail in either one, and you will be mad at yourself. There's a plastic button in the device which is supposed to do both of these things - you squeeze it in one of the holes you crunched the first time and hey presto, neat holes.
In theory.
The reality is you need to press the cover really tight against the platform. But I managed, hey I managed! All the inner pages were neatly pierced at this point. So then I crunched holes to the front cover - still going strong! Beautiful neat holes in a straight line. All that was left was the back cover - I put it in the machine, thought of something else for a split of a second and crunched the handle down, piercing the wrong side of the cover. Fortunately there was a method in my madness: the cover is a rectangle, not a square, but I only managed to pierce it so that the image on the back cover is now upside down. There was the possibility of piercing one of the other sides, which would have meant that the rectangle would have been 90 degrees off the front cover.
So it is what it is like most of my projects. Fortunately I've grown so accustomed to making these mistakes, that nowadays I can use these not-so-perfect things I've made. In the old days I used to store them somewhere - couldn't use them, when they constantly reminded me of doing a stupid mistake, nor could I give them away, faulty as they were. You can't really recycle them either, as when the binding is done, the metal binding can't be reused, it really doesn't look good anymore if you take it apart and bind it again. So I used to tear these, burn the paper and cardboard and recycle the metal waste. So now I use them, and yes they still remind me of the mistakes done there, but I'm dealing with it, at least to some point.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti